
Iho on kehon suurin elin joka koostuu kerrostuneesta solupitoisesta epidermiksestä sekä sen alla olevasta sidekudoksesta muodostuvasta dermiksestä, joita erottaa toisistaan dermis-epidermis-tukikalvo.
Epidermis toimii suojamuurina kehon ja ulkoisen ympäristön välillä koostuen viidestä eri solukerroksesta. Elävien solujen kerroksen paksuus vaihtelee tyypillisesti 0,05–0,1 mm:n välillä.
Epidermis koostuu pääasiassa solunsisäisestä osastosta, jossa keratinosyytit ovat vallitseva solutyyppi. Solujen eteneminen tyvikerroksesta ihon pinnalle, eli ihon uusiutumisprosessi, kestää terveessä ihossa keskimäärin 28 päivää. Tämä uusiutumisnopeus kiihtyy sairauksissa, kuten psoriaasissa, ja hidastuu iän myötä. Epidermiksen muita solutyyppejä ovat melanosyytit, Langerhansin solut ja Merkelin solut. Melanosyytit vastaavat pigmenttituotannosta ja määrittävät ihon värin.
Dermis-epidermis-tukikalvo yhdistää epidermiksen dermikseen ja muodostuu proteiini- ja glykoproteiiniverkostosta, mukaan lukien tyypin IV ja VII kollageeni. Se on tärkeä haavan paranemisessa solujen liikkumista helpottavan roolinsa ansiosta.
Dermiksen paksuus vaihtelee 0,5–5 mm:n välillä, ja se koostuu solunsisäisestä osastosta, jossa fibroblastit ovat pääasiallinen solutyyppi, sekä tukevasta solunulkoisesta matriisista (ECM), jossa on runsaasti proteiineja ja polysakkarideja. Tämä matriisi antaa iholle sen kimmoisuuden ja erinomaisen kyvyn sitoa vettä ECM:n sisältämän hyaluronihapon ansiosta. Vesi muodostaa noin 60 % dermiksen painosta.
Kollageeni on dermiksen pääasiallinen rakenteellinen komponentti, joka muodostaa noin 85 % sen kuivapainosta ja antaa iholle vetolujuutta. Dermiksen pääkollageenityypit ovat tyypit I ja III.
Auringolta suojatussa ihossa elastiini muodostaa noin 2–4 % dermiksen ECM:stä ja vaikuttaa ihon kimmoisuuteen ja joustavuuteen.

Rasvakudos eristää kehoa ja muokkaa kasvojen muotoa yhdessä kasvojen luuston ja lihasten kanssa. Kasvojen rasvakerrokset jaetaan syviin ja pinnallisiin osastoihin niiden suhteessa SMAS:iin (superficial musculoaponeurotic system).
Syvät rasvaosastot sisältävät suborbicularis oculi fat (SOOF), retro-orbicularis oculi fat (ROOF), syvän mediaalisen poskirasvan (deep medial cheek fat) ja poskipussirasvan (buccal fat). Nämä osastot koostuvat suurista rasvalohkoista, jotka ovat kiinnittyneet tiukasti alla olevaan luuhun, mikä tekee niistä liikkumattomia. Ne toimivat liukupintana lihasten liikkeille.
Pinnalliset rasvaosastot ovat jakautuneet koko kasvojen alueelle ja ovat liikkuvampia kasvojen ilmelihasten aiheuttaman jännityksen vuoksi. Jokainen rasvaosasto on erotettu tosi- tai valeligamenttien avulla.

Kasvojen luustorakenne suojaa aivoja ulkoisilta vaurioilta ja toimii tukirankana pehmytkudoksille. Se määrittää kasvojen rakenteelliset ominaisuudet, kuten poskiluiden muodon ja erottuvuuden.

Kasvojen lihakset ovat poikkijuovaisia ja voidaan jakaa kahteen pääryhmään: mimiikka lihakset, jotka vastaavat kasvonilmeistä, ja puremalihakset, jotka ovat välttämättömiä pureskelulle.Näiden lihasten syvyys vaihtelee kasvojen eri osissa riippuen niiden kiinnittymiskohdista ja ne kiinnittävät ihon kalloon mahdollistaen oleellisia toimintoja. Mimiikka lihakset mahdollistavat ilmeiden muodostamisen ja saavat hermotuksensa kasvohermosta (CN VII). Puremalihakset, jotka koostuvat neljästä lihaksesta, saavat hermotuksensa kolmoishermon (CN V) alaleukahaarasta ja mahdollistavat ruoan pureskelun.
Nämä lihakset toimivat harmonisesti yhdessä. Esimerkkinä tästä on pureskelu: mimiset lihakset, kuten m. orbicularis oris ja m. buccinator, pitävät ruoan suussa, kun taas puremalihakset liikuttavat alaleukaa ja ohjaavat ruoan oikeaan paikkaan suussa pureskelun aikana.
Tilaa PROFHILO® STRUCTURA Anatomy -esitteemme – yksipuolinen tiedote, joka antaa selkeän yleiskatsauksen kasvojen ikääntymisprosessista.